tiistai 28. maaliskuuta 2017

KOTI-IKÄVÄ

Ihanaa viikon alkua kaikille!


Täällä on mukava aurinkoinen päivä, ja mulla on vasta iltapäivällä koulua, joten ajattelin kirjoittaa teille eräästä hyvin ajankohtaisesta asiasta.

Mulla on päivää vaille kuukaus jäljellä täällä, ja koti-ikävä on sietämätön. Olen viikonlopusta lähtien miettinyt kotiin paluuta ja potenut ikävää kotia ja läheisiä kohtaan. Olen myös miettinyt mistä tämä yht äkkinen koti-ikävä johtuu ja miten pääsen siitä eroon? 

Sunnuntaina nukkumaan mennessäni ajatukset rupesivat pyörimään päässä ja en pystynyt nukkumaan. Itkin monta tuntia todella ahdistuneena yksin huoneessani. Kaikki läheiseni Suomessa nukkuivat. Ei toivoakaan, että olisin siis saanut keheenkään yhteyttä. Kello 4.00AM paikallista aikaa kuitenkin muutamat ystäväni Suomessa olivat jo hereillä ja juttelin heidän kanssaan ikävästä ja oloni helpotti hetkeksi. Sain nukuttua ehkä 4 tuntia ja aamulla oli todella uupunut olo. Kerroin Roosalle aamulla mitä yöllä tapahtui, ja hän sanoi heti että tänään kannetaan sun patja mun huoneeseen ja tuut tänne nukkumaan. Onnen kyyneleet valuivat poskiani pitkin, koska tiesin että oloni helpottuu heti kun pääsen puhumaan Roosan kanssa asiasta ja oli niin ihanaa, että sain mennä heidän luokse yöksi. 



Kun näin jälkeen päin mietin tuntemuksiani sunnuntai-yönä, niin suurin niistä oli ahdistus. Musta tuntui, että mulla ei psyyke kestä enää olla täällä. Tuntui, että pää hajoaa siihen paikkaan jos en pääse täältä pois pian. Halusin vain päästä kotiin. Halusin vain siihen tuttuun ja turvalliseen ympäristöön, missä voin olla oma itseni, eikä tarvitse stressata mistään asiasta. Musta tuntui todella pahalta. Yritin nukkua, mutta en voinut olla ajattelematta koti-ikävää. Nyt kuitenkin kaksi päivää myöhemmin olo on jo paljon parempi. Välillä mietin asiaa, mutta se että sain nukkua Roosan ja Amyn kanssa helpotti todella paljon. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että mun on vaikea nukkua yksin omassa huoneessa, joten katsotaan kauan mun yökyläily Roosan luona jatkuu :D 

Nyt kuunnellessani SAARAn Superpowers-biisiä ja kirjoittaessa tätä teksiä tunnen itseni henkisesti vahvemmaksi kuin koskaan, sillä joka ikinen päivä täällä on taistelua omien ajatusten ja ikävän kanssa. Kaikki nämä vastoinkäymiset itseni kanssa ovat tehneet minusta sen vahvan ja itsenäisen Saaran, joka olen tänä päivänä. En ole luovuttaja, mutta myönnän että olen valmis tulemaan kotiin. Mä jaksan kyllä olla täällä loppuun asti ja yritän
parhaani nauttia näistä hetkistä mitä täällä vielä saan olla, koska niin kuin monet ovatkin minulle sanoneet; Kotona ehdin kyllä todellakin olla!!!

Olen kiitollinen, että mulla on täällä niin hyvä tukiverkosto, sillä ilman näitä tyyppejä täällä en oikeasti pärjäisi. Me mennään tänään Roosan ja Amyn kanssa illalla leffaan katsomaan Kaunotar ja hirviö, ihanaa :) Ei kai voi muuta sanoa tähän loppuun kuin että kyllä tämä tästä! :D

Mukavaa viikon jatkoa kaikille <3
Saara

sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

MUN PÄIVÄ 23.3.2017

Ihanaa sunnuntaita kaikille!

Toivottavasti kaikilla on ollut mukava viikonloppu! Mulla meni taas viikonloppu aika vauhdikkaissa merkeissä, mutta hauskaa oli :D

Kuvasin teille torstaina myday videota, ja tässä se nyt olisi!
Toivottavasti pidätte videosta :)
Palataan taas ensi viikolla,
Saara


torstai 23. maaliskuuta 2017

AMERIKAN JA SUOMEN KULTTUURIEROT

Mukavaa torstaita täältä maailman toiselta puolelta!

Alku viikko on ollut suht kiireinen mutta nyt onneksi alkaa hellittää. Mulla on nyt kaikki tän viikon tehtävät suoritettu ja edessä on rento loppuviikko. Suomeen paluu alkaa olemaan hyvinkin lähellä, joten olen tänään lähetellyt reilu kaksi tuntia työhakemuksia eri kaupan alan työpaikkoihin. Toivotaan että jostain löytyisi mulle töitä edes kesäksi. 

Olen ajatellut tänään kirjoitella mun ajatuksia liittyen Yhdysvaltojen ja Suomen kulttuurieroihin. Muistakaa kuitenkin että asun HYVIN pienessä kaupungissa sekä asuntola on hyvin pieni joten nämä asiat eivät välttämättä päde joka puolella Amerikkaa. 


AVOIMUUS

Jenkit ovat super avoimia. Ihmiset uskaltavat puhua tuntemattomille täysin normaaleista asioista ja joka paikassa kysytään kuulumisia yms. Kaupan kassalla myyjä kysyy AINA mitä sinulle kuuluu, miten päiväsi on mennyt tai jotain vastaavaa. Tämä on mun mielestä kiva asia. Tuntemattomat ihmiset saattavat myös esim. kehua sun hiuksia tai vaatteita ja se on täällä täysin normaalia. Ihmiset tosiaan sanovat suoraan mitä ajattelevat ja mielestäni täällä ihmiset juoruavat enemmän toisista kuin Suomessa joka on hieman ikävää. 
Suomessa ihmiset ovat vaivaantuneita, jos tuntematon istuu bussissa viereen tai etenkin jos hän alkaa juttelemaan sinulle!! Suomalaisten pitäisi mielestäni ottaa mallia amerikkalaisten avoimuudesta eikä olla niin sulkeutuneita ja aina suupielet alaspäin. 


ISÄNMAALLISUUS

Amerikkalaiset ovat TODELLA ylpeitä kotimaastaan. He rakastavat Amerikkaa yli kaiken ja pitävät sitä ehdottomasti parempana kuin muut maat. Monissa taloissa ja opiskelijoiden huoneissa roikkuu Amerikan lippu tai esim. oman osavaltion lippu. Urheilutapahtumissa Yhdysvaltojen kansallislaulun soidessa kaikki jenkit seisovat, katsovat lippua ja pitävät kättään rinnallaan. En välttämättä lähtisi väittelemään jenkkiläisen kanssa että heidän maassaan on paljon asioita vialla, koska moni on sitä mieltä että Amerikka on täydellinen.
Vaikka olen itsekin todella ylpeä että olen syntynyt Suomeen ja että olen suomalainen, en tee siitä numeroa/tuo sitä esille. En voisi kuvitellakaan että meidän kotona jossain roikkuisi jätti Suomen lippu :D Olisi vähän outoa...


RUOKAKULTTUURI

Jenkit rakastaa ruokaa. He rakastavat myös syömistä. Ei ole pelkkää huhupuhetta, että Amerikka on maailman ylilihavin kansa. Täällä on todella paljon nuoria ylilihavia ihmisiä jotka vain jatkavat epäterveellisesti syömistä. Joka puolella on rasvaista ruokaa ja moni ei edes pidä kasviksista. Limua ja mehua juodaan koko ajan ja veden juonti on todella vähäistä. Täällä järjestetään myös tapahtumia vain ruuan takia. Viime sunnuntaina täällä oli "Pizza tapaaminen". Eli asuntolalle oli tilattu järkyttävät määrät pizzaa ja limua ja kaikki saivat tulla syömään ja hengailemaan yhdessä. 
Suomessa kouluruoka on terveellistä ja oikeasti ravitsevaa. On oikeasti ikävä kunnon ruokaa joka on terveellistä ja ravitsevaa. 


LAISKUUS

Kun päästiin tähän ruoka aiheeseen, niin on hyvä myös tietää, että amerikkalaiset ovat hyvin laiskoja. Jokainen pienikin matka kuljetaan autolla, eikä ainakaan täällä mun kotikaupungissa ole edes kävelyteitä. Ihmiset ovatkin olleet kauhuissaan, kun me suomalaiset ollaan kävelty esim. kauppaan tai viikonloppuna bileisiin vaikka on ollut -10 astetta pakkasta. Me ollaan niin totuttu kävelemään sinne juna-asemalle tai bussipysäkille aamuisin, koska meillä on Suomessa niin hyvä julkinen liikenne eikä auto ole välttämätön. 


RAHAN KÄYTTÖ

Ihmiset käyttävät täällä yllättävän paljon käteistä. Olen itse tottunut käyttämään Suomessa lähes pelkästään pankkikorttia. En kanna nykyään käteistä mukana lainkaan, sillä kortilla voi maksaa lähes kaikkialla. Täällä oli totuteltava siihen että käteistä kannattaa olla mukana. Täällä täytyy myös tipata kaikista palveluista. Ravintoloissa, kampaajalla, kynsihoitolassa jne. Kaupassa käydessä verot tulevat jokaiseen tuotteeseen vasta kassalla. 


Paljon on eroja Suomeen verrattuna, mutta tässä minun ajatuksiani. On ihanaa, että olen suomalaisesta kulttuurista ja meillä on paljon hienoja tapoja ja asioita mitä teemme. On ollut hyvin mielenkiintoista oppia amerikkalaisesta kulttuurista, sekä opettaa muille asioita suomalaisesta kulttuurista.


Tänään olen kuvannut my day videota, joten se tulee blogiin vielä tämän viikon aikana!
Mukavaa viikonloppua kaikille!
Saara

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

MITÄ MULLE KUULUU?

Moikka moi kaikille!

En ookkaan vähään aikaan kirjoitellut tänne blogin puolelle, sillä ei ole oikein ollut kirjoitettavaa.

Kuvasin teille rennon höpöttelyvideon viimeaikaisista tapahtumista ja ensi viikolla on luvassa ainakin postausta liittyen kulttuurieroihin, sekä yritän kuvalta joltain päivältä myday-videota.

Toivottavasti tykkäätte videosta!
Palataan ensi viikolla
Saara


tiistai 7. maaliskuuta 2017

MITEN VAIHTO-OPPILAANA OLEMINEN ON MUUTTANUT MUA?

Heippa taas kaikille!

Olen palannut lomalta taas takaisin Hancockiin ja uusi kouluviikko on startannut. Palaaminen tänne tuntui yllättävän hyvältä, sillä odotin kovasti kavereiden näkemistä ja omaa rauhaa. Loma Dallasissa oli mielettömän ihana, ja olenkin suunnitellut että teen pienen koostevideon kaikista kuvista ja videoista mitä tuli otettua.  

Aloin miettimään mistä voisin seuraavaksi kirjoittaa tänne, ja ajattelin että olisi mielenkiintoista pohtia miten tämä opiskelu ulkomailla on muuttanut mua.


ITSENÄISTYMINEN

Se, että lähdin tänne matkalle yksin kohti tuntematonta, ja tiesin että tulen viettämään aikaa myös yksin on tehnyt musta enemmän itsenäisen. Mulla on täällä täysi vastuu itse itsestäni, joten olen oppinut elämään itsenäisesti. Mä päätän itse milloin mä opiskelen, mä päätän itse milloin ja mitä syön, päätän itse mitä teen viikonloppuisin ja monelta tulen kotiin iltaisin. Yksin asuminen on tuntunut hyvältä koska tunnen, että mulla on paljon vapauksia ja on mukavaa että saa itse päättää asioista. Myös viimeaikainen matkustaminen yksin on auttanut mua itsenäistymään. Eihän se lentäminen yksin vaikeeta ole, mutta kyllä siinä on aina sellainen pieni jännitys kun on yksin liikenteessä.


ROHKEUS

Olen omasta mielestäni aina ollut rohkea ja uskaltanut tehdä juttuja jotka vaatii paljon rohkeutta, kuten esim. laulanut yksin koko koulun edessä ylä-asteella. Myöskin vaihto-oppilaaksi lähteminen vaati multa paljon rohkeutta, mutta en hetkeäkään epäröinyt että uskallanko lähteä vai en, päätös oli selvä. Täällä ollessani mun on pitänyt kerätä rohkeutta että uskallan puhua englantia niin kuin puhun, välittämättä mitä muut ajattelee. Mun on pitänyt olla rohkea ja periksiantamaton, jotta olen pärjännyt täällä. Mua jännitti todella paljon ensimmäistä kertaa esiintyä täällä yksin luokan edessä, sillä välillä olen epävarma mun englannin puhumisesta. Nyt kuitenkin olen rohkaistunut, ja luokan edessä puhuminen ei enää jännitä. 


AVARAKATSEISUUS

Ei ole aina ollut helppoa ymmärtää tämän maan kulttuuria ja ihmisiä, mutta olen oppinut paljon tästä kulttuurista. Täällä kuitenkin on tärkeää olla avarakatseinen ja unohtaa ennakkoluulot mitään kohtaan. Me suomalaiset ollaan saatu aika paljon huomiota, koska monia tietysti kiinnostaa tietää Suomesta ja meistä millaisia me ollaan. Jotkut ovat tämän takia tunteneet kateellisuutta ja katkeruutta meitä kohtaan ja käyttäytyneet ilkeästi. Näissä tilanteissa ei voi muuta kun antaa olla ja antaa ihmisten puhua mitä puhuu. Kaikkia ihmisiä pitää yrittää ymmärtää ja tulla heidän kanssaan toimeen. 


KIITOLLISUUS

Päällimmäisenä tunteena näistä kaikista mulla on kiitollisuus. Kiitollisuus siitä, että mulla on mahdollisuus olla täällä. Koen olevani todella etuoikeutettu. Olen kiitollinen, että mun vanhemmat antoivat mulle mahdollisuuden kokea tämän kokemuksen ja toteuttaa mun unelmia. Olen kiitollinen mun ystäville Suomessa. Ikävöin teitä joka päivä ja haluan että tiedätte että olette korvaamattomia.
Olen myös kiitollinen siitä, että mulla on koti Suomessa. En malta odottaa paluutani Suomeen, koska Suomi on oikeasti todella turvallinen ja hyvä maa asua. Olen kiitollinen ihmisistä, jotka ovat tulleet mun elämään täällä ollessani. Olen kiitollinen Roosa sulle joka päivä siitä, että olet täällä mun kanssa ja ilman sua täällä olisi aivan helvetin tylsää :D 
Olen kiitollinen kaikille läheisille, jotka ovat mua tukeneet ja olleet matkassa mukana ja lukeneet mun juttuja. Olette ajatuksissa <3