Ihanaa perjantai huomenta kaikille!
Vaikka mulla on tänään alkanut tämä perjantai päivä mahtavasti (vapaapäivä), niin ajattelin kuitenkin tulla kirjoittamaan tällaisesta aiheesta. Vaikka mun vaihto-oppilas-kokemus on ollut pääasiassa erittäin positiivinen, haluaisin kertoa mitä ongelmia/negatiivista olen täällä kohdannut.
Mulla on nyt viimeinen kokonainen normaali kouluviikko täällä ohi ja ensi viikko on sitten koe viikko, eli normaaleja tunteja ei ole lainkaan, vaan pelkkiä kokeita. Tänään alkaa kokeisiin valmistautuminen mutta tänään pääasia on kyllä viimeiset perjantai bileet!!! Noniin.. ei siitä sen enempää, mennään suoraan aiheeseen:
RASISMI: Aloitan tällä ajankohtaisimmalla asialla, sillä olen tällä viikolla kohdannut ensimmäistä kertaa elämässäni rasismia mua kohtaan. Se on uskomatonta mutta totta. Mua on pidetty täällä ns. huonompana ihmisenä kuin muut, koska olen suomalainen ja äidinkieleni ei ole englanti. Eräs tyttö jonka kanssa tein samassa ryhmässä projektia, sanoi mulle että hän ei odottanut minun tekevän ryhmätyössä mitään, koska "Tuskin hän ymmärtää mitään tästä, kun on Suomesta". Yleensä mua kohtaan osuva paskan puhuminen menee mulla toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos mutta tää meni jotenkin tunteisiin. Käytiin pitkä keskustelu tästä mun opettajan ja tän tytön kanssa, ja voin kertoa että laitoin tälle tytölle luun kurkkuun sillä tavalla että hänellä ei ollut keskustelun päätteeksi enää mitään sanottavaa mulle. Halusin selventää tälle tytölle että tosiaan mut on valittu tänne kouluun kaikkien hakijoiden joukosta, puhun englannin lisäksi kahta muuta kieltä ja että Suomen koulutusjärjestelmä on Amerikan järjestelmää aika paljon edellä, jolla tarkoitin että en todellakaan ole yhtään sen tyhmempi kuin kukaa muu täällä, vaan sen takia että olen Suomesta. Voin kertoa että aika hiljaiseksi meni.
ENNAKKOLUULOT: Tämähän ei ole mulle mikään yllätys, sillä tätä kohtaan myös Suomessa. Ihmiset olettaa että olen ärsyttävä, ilkeä jne. ihminen, mutta kun tutustuvat muhun niin sanovatkin että "Sähän oot oikeesti ihan sika hauska ja rento tyyppi", tai jotain vastaavaa. Etenkin täällä kun ollaan eri kulttuurista ja ylipäätänsä toiselta puolelta maailmaa ihmiset eivät tiedä millaisia me ollaan. Monelta olen kuullut että "Mä luulin aluksi että te ootte ihan outoja kun ootte Suomesta, mut ihan normaalejahan te ootte". Täällä on ollut vähän vaikea ystävystyä tyttöjen kanssa, sillä tuntuu että etenkin he pitävät meitä uhkana ja heillä on isot ennakkoluulot meitä kohtaan eivätkä uskalla tulla juttelemaan. Ymmärrän että saatan näyttää tosiaan ilkeältä mutta enhän mä sitä tosiaankaan ole. Pakko myöntää että aika vähän naispuolisia (jenkki)ystäviä täältä on saanut.
KOTI-IKÄVÄ: Muutama viikko sitten kirjoittelinkin koti-ikävästä. Sitä olen kohdannut muutaman kerran täällä, joskus isompaa ja joskus pienempää ikävää. Mulla koti-ikävää on ilmennyt yleensä iltaisin, kun ei saa unta ja alkaa miettiä kaikkia asioita. Tai sitten silloin kun on puhunut esim. ystävän kanssa puhelimessa ja ei haluaisi lopettaa puhelua sillä tietää että tulee ikävä toista. Koti-ikävä on mulla mennyt yleensä suht. nopeasti ohi sillä täällä on niin ihanat ystävät joiden seurassa kaikki murheet unohtuvat.
RAHAN KÄYTTÖ: Rahaa menee, mutta rahaa ei tule mistään. Kaikki shoppailut Dallasissa ja Chicagossa on mennyt omasta lompakosta, mutta kun rahaa ei tule mistään suunnasta, täytyy vähän miettiä että mitä voi ostaa ja mitä ei. Yleensä mun periaate on ollut että rahaa tulee ja menee, mutta tällä hetkellä, kun mulla ei ole tiedossa Suomessa vakituista työpaikkaa, täytyy käyttää rahaa vähän eri tavalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti